Projekti: iho kuntoon

Aluksi taustatieto minusta: en ota meitsieitä (rakastan tota käännöstä!) eli selfieitä kovinkaan paljon. Ensinnäkään ei oo tarvetta. Mut toisekseen välillä mun iho on nii hirvee että en todellakaan haluu olla kameran edessä. Välillä tilanne on nii paha, etten halua nähdä ketään. Tai siis kenenkään näkevän mun ihoa. Asun neljän kämppäkaverin kaa joten tää on vähän hankalaa.

Normaalia punoitusta.

Mitä sitten tein asialle? Menin lääkäriin. Onnekseni sain lääkkeet. Aiemmin oon syöny Roaccutania, mutta nyt sain vastaavan Oratanen. Vaikuttava aine on isotretinoini. Lääkekuuri on sivuoireineen rankka. Ensin huomaan huulten kuivuvan ja huulirasvaa pitää laittaa ainakin jokaisen ruokailun jälkeen. Rasvaa pitää olla mukava kerros huulilla ja heti kun jokin koskee huulia, esim. vesilasi, rasvakerros lähtee pois ja huulia kiristää. Toisekseen kasvojen iho kuivuu. Todella jännää, että on paljon finnejä ja silti päällikerros ihosta on kuiva. Kolmantena oireena silmät kuivuu. Tuulisella säällä (eli joka toinen päivä) silmissä tuntee kiristävää tunnetta. Ei paljon, mutta silti ei tunne olevansa normaali. Neljäntenä nenän limakalvo on kuivempi kuin yleensä ja herkempi vuotamaan verta. Jokaisella potilaalla on omat sivuoireet ja nää on nyt mitä ite oon tän kuurin aikana kokenu. 

Periaatteessa koko keho alkaa kuivua :) Huulet ei hirveesti voi sitoa kosteutta itseensä ni sen takia ne on erityisen kuivat. Kävin nyt uudella lääkärillä ja sen takia annosta ei saatu heti kohilleen. On turvallisempi alottaa pienemmällä määrällä. Pahimmassa tapauksessa lääke voi aiheuttaa maksavaurioita (ja sikiön epämuodostumisia) ja maksa-arvoja pitää tarpeen mukaan seurata. Mun onneks mun maksa on aina voinu hyvin lääkekuurin aikana. Lisäks on vähän turhaa antaa nii isoa annostusta että varmasti tehoaa, kun pienempikin määrä riittäis. 

Ei oo kovin paljon hurraamista kun herää tän näkösenä.

Kuvat ei kerro koko totuutta, ilmeisesti mun kamera ei sittenkään oo tarpeeks hyvä. Oon myös kuulluy Bloggerin automaattisesta "kaunistavasta efektistä" mikä on tosi huono juttu jos haluaa realismia.  Mua ei kyllä haittaa. Tavallinen peili on ihan tarpeeks järkyttävä mulle. Vähän aikaan mietinkin, uskallanko jakaa näin rumia kuvia itsestäni, mutta elämäähän se vain on. Yleensä oon ilman meikkiä ni ehkä nää kuvat tuo vähän itsevarmuutta. 

Himputin epätarkka kuva. Varsinkin tää poski on vaikee meikata kun posken ja leukaluun sävyt on nii erilaiset. 

Fiksuna ihmisenä voisi ajatella, että meikki peittää! Niinhän se tekee, mutta koholla olevat näppylät ei peity millään. Lisäksi joutuisin käyttämään tosi paksua pakkelia mikä ei tosiaankaan oo mun juttu. Tai sitten joudun yksittäin peittämään jokaisen punoittavan pisteen (mitä teen nyt) ja siihen kuluu ihan hirveesti aikaa. Noh, ei hätää, apu on tulossa!