Älä laihduta -päivä

Tänään 6.5. on kansainvälinen Älä laihduta -päivä. Luin tästä viikko sitten ja heti mietin että tässäpä on aihe josta haluan kirjottaa. En ehkä niinkään laihduttamisesta vaan suhtautumisestani ruokaan.

 Linkki kampanjablogitekstiin: Älä laihduta!
 
Yritän syödä terveellisesti niin kuin kerroin. Tai siis en vain yritä, syön. Mulle on aina toiminu periaate, että se mitä on ruokakaapissa, syödään. Jos kaapissa on vaan terveysruokaa (niiku mun kämppikset sanoo!), syön sitä nälkään. Nälkäsenä en jaksa lähteä kauppaan (edes lähikioskille) ostaakseni herkkuja. En käy ruokakaupassa joka päivä. Koska ruokin vaan itseni, teen kerralla ison annoksen, jota voin syödä pari päivää. Helppoa! Lisäks on aivan ihanaa kun ruoka on valmiina. Annos mikroon lämpenemään ja nälkä lähtee nopeesti.

Kolmisen vuotta sitten huomasin painoni hieman nousseen. Ei mitään vakavaa, mutta suunta oli jo pitkään ollut ylöspäin. Silloin huolestuin vähän asiasta, mutta elämä tuntui niin mukavalta että mitä väliä :) Ostin vähän isommat farkut kun entiset oli pienet ja onelma oli ratkaistu. Heinäkuussa 2012 tuli muutos. Silloin oli tunne, että oon vapaa tekemään mitä mä haluun ja voin olla mitä vaan. Edelleen on toi tunne :) Viimeistään se sai mut havahtuu, että mitä jos sitä oikeesti tekis jotain niille viidelle ekstrakilolle. Alotin säännöllisen urheilun. Aiemmin olin liikkunut silloin tällöin, mutta nyt aloin liikkua monta kertaa viikossa. Jätin roskaruoat pois. En enää ostanut suklaata kotiin. Ilmottauduin itsepuolustuskurssille. Siitä se sitten lähti. Liikunta on erittäin koukuttavaa, koska siinä huomaa nopeasti edistyvänsä. Ekana harjotuskertana jaksoi 4 punnerrusta, viikon päästä jo 6! Kiloja lähti 8 mutta tärkeempi oli kehonkoostumus. Rasvaa lähti ja lihasta tuli tilalle. Enää en kattele vaakaa (en omista).

Ryhmäliikunta on mun mielestä parasta. Siinä saa tukea muilta, jotka on samassa pisteessä. Saa kannustusta. Voi jakaa onnistumisia. On ylpeä muiden kehityksestä. Kaikkein paras tunne on kun oma kroppa toimii niin kuin sitä pyytää toimimaan.

 Marraskuu 2010 tuli melkein itku kun puku ei mahtunut päälle. Onneksi ei luovutettu ja vetskari kesti kaiken riuhtomisen. Puku kiristi ihan hemputisti mahan kohalta ja edessä oli kolmen ruokalajin illallinen. Teemana oli muuten Venetsian karnevaalit. 

Marraskuu 2012. Neljä kuukautta kunnon liikuntaa ja ruokaa. Sama puku, tällä kertaa vetskari sulkeutu ongelmitta :)

 Lokakuu 2013. Tähän on tultu, ei ole tarvetta laihtduttaa :) 

Nykyinen kauneusihanteeni on enemmän lihaksikas kuin laiha. Mä en tykkää jos (mainos)kuvissa näkyy naisen kylki- tai lantioluut. Kauneusihanteet on niin iso juttu, että se jääköön johonkin toiseen kertaan :) Ulkonäöstä riittää pohdittavaa!