Sokeriton päivä nro 2

Eilen alotin sokerivieroituksen. Sehän käy parhaiten niin, että sokerit pois. Niin yksinkertaista.

Ainakin teoriassa. Meidän kämpässä on kaksi innokasta leipojaa. Lisäks niiden mielestä on hyvä tehä leipomuksia tupla-annos. Vähintään. Heidän mielestä ohjeen ainemäärät on aina liian pieniä. Eilen oli muffineja vadelmahillotäytteellä. Vastustaminen oli yllättävänkin helppoo. Suurempi ongelma on tänään, ku loput muffinit on keittiössä odottamassa syöjiä. Ai että ku ois helppo nälkäsenä nappaa yks! Mut ei, näin se alkaa ja sitten seuraavana päivänä tarvii lisää sokerii.

 Muffinikakku.

Sokeriherkuista ei ees tuu hyvä olo. Suussa maistuu hyvältä joo, mutta puolen tunnin päästä vatsassa ei tunnut ollenkaan hyvältä. Miksi sitten syön semmosta, mikä ei oo hyväks mulle? Koska se maistuu hyvältä :) Toinen syy on kohteliaisuus ja seurallisuus. On nimittäin aika kivaa syödä yhdessä herkkuja eikä sitä yleensä kehtaa kieltäytyy ku toinen tarjoo leipomuksiaan.

 Belgialainen keksi (vähän niinku piparkakku) ja belgialainen etsivä.

Luin sokerikoukun hellittävän kahen viikon sokerittoman kuurin jälkeen. Oon tehny tätä aiemminkin ja omat kokemukset on päinvastaiset. Himo käy sitä pahemmaks, mitä enemmän päiviä on takana. Tällä kertaa ajattelen onnistuvani paremmin, koska mun elämäntilanne on erilainen. Ainoot houkutukset on kotona ja kunhan nuo kaksi leipojaa tietää, etten syö sokeria, kaiken pitäis mennä helposti. Pitäisi.

Ei enää suklaakeksejä...

eikä suklaamuffineja vadelmahillotäytteellä.

Kahden ranskalaisen letin ponnarikampaus

Näin kerran junassa yhellä naisella tämän tyylisen kampauksen. Hänellä ensimmäinen ranskalainen letti alkoi otsalta ja toinen niskasta ja lettien yhtymiskohdassa loput hiukset oli kääritty nutturaksi. Ite olin menossa tanssitunnille ni ajattelin ponnarin olevan vähän sopivampi jos on kova meno :)

 

 Valmis kampaus. Niskasta alkava letti tuo niskan muotoa esille. Yleensä niskahiukset ovat löysemällä ja pussittavat. Ranskalainen letti kuroo hiukset yhteen nätisti. 

Tarvittavat välineet: piikkikampa, hainhammas hiusklipsi, kunnon ponnari, kaksi pikku ponnaria ja peili. Tai oikeestaan kaksi peiliä, pieni ja iso. Kampaus pitää aina tarkistaa myös takaa!

 Aloita jaottamalla hiukset korvalta korvalle. Tämä keskiosa on ponnarin alotuskohta eli katso korkeus sen mukaan.

 Kannattaa alottaa otsalta alkavasta letistä. Laita niskaosio kiinni ponnarilla tai klipsulla. Tee ihan normaali ranskalainen letti päälliosion hiuksista ja jatka lettiä lähes loppuun saakka. Sitten pää alaspäin ja alemman letin kimppuun! Mitä alemmas saat pään taivutettua, sitä helpompi. Myös nopeudesta on hyötyä ni ei oo pää ihan sekasin :) Sama juttu alemmalla letillä, ihan tavallinen ranskalainen.

Sitten pitäisi olla jo tässä vaiheessa eli letit ponnaria vaille valmiit. Mulla vähän unohtu irtohiuksia, hupsan! Joka tapauksessa sillä ei oo mitään väliä.

Tässä välissä voi muuten vähän hienosäätää lettejä. Kampaa piikkikammalla kevyesti pinta sileäksi.  Ei näy muhkurat! Lopuksi laitat leteistä ponnarin ja avaat lettien loppuosat. Unohdin ottaa kunnon kuvan lopputuloksesta. Piti ottaa se ulkona, mutta kävi perinteiset ja oli kiire tanssitunnille :)

 Kuva on melkein sinne päin. 

Ehdin kuitenkin leikkiä nuttura-ajatuksella ja se mun täytyy kokeilla seuraavaksi. Tai sitten kun jaksan. Joku voi miettiä, että eihän tuo alempi letti edes näy ja oikeessa onkin. Paitsi jos tuulee. Maailman tuulisimmassa kaupungissa se on hyvin todennäköstä.

Projekti: iho kuntoon

Aluksi taustatieto minusta: en ota meitsieitä (rakastan tota käännöstä!) eli selfieitä kovinkaan paljon. Ensinnäkään ei oo tarvetta. Mut toisekseen välillä mun iho on nii hirvee että en todellakaan haluu olla kameran edessä. Välillä tilanne on nii paha, etten halua nähdä ketään. Tai siis kenenkään näkevän mun ihoa. Asun neljän kämppäkaverin kaa joten tää on vähän hankalaa.

Normaalia punoitusta.

Mitä sitten tein asialle? Menin lääkäriin. Onnekseni sain lääkkeet. Aiemmin oon syöny Roaccutania, mutta nyt sain vastaavan Oratanen. Vaikuttava aine on isotretinoini. Lääkekuuri on sivuoireineen rankka. Ensin huomaan huulten kuivuvan ja huulirasvaa pitää laittaa ainakin jokaisen ruokailun jälkeen. Rasvaa pitää olla mukava kerros huulilla ja heti kun jokin koskee huulia, esim. vesilasi, rasvakerros lähtee pois ja huulia kiristää. Toisekseen kasvojen iho kuivuu. Todella jännää, että on paljon finnejä ja silti päällikerros ihosta on kuiva. Kolmantena oireena silmät kuivuu. Tuulisella säällä (eli joka toinen päivä) silmissä tuntee kiristävää tunnetta. Ei paljon, mutta silti ei tunne olevansa normaali. Neljäntenä nenän limakalvo on kuivempi kuin yleensä ja herkempi vuotamaan verta. Jokaisella potilaalla on omat sivuoireet ja nää on nyt mitä ite oon tän kuurin aikana kokenu. 

Periaatteessa koko keho alkaa kuivua :) Huulet ei hirveesti voi sitoa kosteutta itseensä ni sen takia ne on erityisen kuivat. Kävin nyt uudella lääkärillä ja sen takia annosta ei saatu heti kohilleen. On turvallisempi alottaa pienemmällä määrällä. Pahimmassa tapauksessa lääke voi aiheuttaa maksavaurioita (ja sikiön epämuodostumisia) ja maksa-arvoja pitää tarpeen mukaan seurata. Mun onneks mun maksa on aina voinu hyvin lääkekuurin aikana. Lisäks on vähän turhaa antaa nii isoa annostusta että varmasti tehoaa, kun pienempikin määrä riittäis. 

Ei oo kovin paljon hurraamista kun herää tän näkösenä.

Kuvat ei kerro koko totuutta, ilmeisesti mun kamera ei sittenkään oo tarpeeks hyvä. Oon myös kuulluy Bloggerin automaattisesta "kaunistavasta efektistä" mikä on tosi huono juttu jos haluaa realismia.  Mua ei kyllä haittaa. Tavallinen peili on ihan tarpeeks järkyttävä mulle. Vähän aikaan mietinkin, uskallanko jakaa näin rumia kuvia itsestäni, mutta elämäähän se vain on. Yleensä oon ilman meikkiä ni ehkä nää kuvat tuo vähän itsevarmuutta. 

Himputin epätarkka kuva. Varsinkin tää poski on vaikee meikata kun posken ja leukaluun sävyt on nii erilaiset. 

Fiksuna ihmisenä voisi ajatella, että meikki peittää! Niinhän se tekee, mutta koholla olevat näppylät ei peity millään. Lisäksi joutuisin käyttämään tosi paksua pakkelia mikä ei tosiaankaan oo mun juttu. Tai sitten joudun yksittäin peittämään jokaisen punoittavan pisteen (mitä teen nyt) ja siihen kuluu ihan hirveesti aikaa. Noh, ei hätää, apu on tulossa!

Älä laihduta -päivä

Tänään 6.5. on kansainvälinen Älä laihduta -päivä. Luin tästä viikko sitten ja heti mietin että tässäpä on aihe josta haluan kirjottaa. En ehkä niinkään laihduttamisesta vaan suhtautumisestani ruokaan.

 Linkki kampanjablogitekstiin: Älä laihduta!
 
Yritän syödä terveellisesti niin kuin kerroin. Tai siis en vain yritä, syön. Mulle on aina toiminu periaate, että se mitä on ruokakaapissa, syödään. Jos kaapissa on vaan terveysruokaa (niiku mun kämppikset sanoo!), syön sitä nälkään. Nälkäsenä en jaksa lähteä kauppaan (edes lähikioskille) ostaakseni herkkuja. En käy ruokakaupassa joka päivä. Koska ruokin vaan itseni, teen kerralla ison annoksen, jota voin syödä pari päivää. Helppoa! Lisäks on aivan ihanaa kun ruoka on valmiina. Annos mikroon lämpenemään ja nälkä lähtee nopeesti.

Kolmisen vuotta sitten huomasin painoni hieman nousseen. Ei mitään vakavaa, mutta suunta oli jo pitkään ollut ylöspäin. Silloin huolestuin vähän asiasta, mutta elämä tuntui niin mukavalta että mitä väliä :) Ostin vähän isommat farkut kun entiset oli pienet ja onelma oli ratkaistu. Heinäkuussa 2012 tuli muutos. Silloin oli tunne, että oon vapaa tekemään mitä mä haluun ja voin olla mitä vaan. Edelleen on toi tunne :) Viimeistään se sai mut havahtuu, että mitä jos sitä oikeesti tekis jotain niille viidelle ekstrakilolle. Alotin säännöllisen urheilun. Aiemmin olin liikkunut silloin tällöin, mutta nyt aloin liikkua monta kertaa viikossa. Jätin roskaruoat pois. En enää ostanut suklaata kotiin. Ilmottauduin itsepuolustuskurssille. Siitä se sitten lähti. Liikunta on erittäin koukuttavaa, koska siinä huomaa nopeasti edistyvänsä. Ekana harjotuskertana jaksoi 4 punnerrusta, viikon päästä jo 6! Kiloja lähti 8 mutta tärkeempi oli kehonkoostumus. Rasvaa lähti ja lihasta tuli tilalle. Enää en kattele vaakaa (en omista).

Ryhmäliikunta on mun mielestä parasta. Siinä saa tukea muilta, jotka on samassa pisteessä. Saa kannustusta. Voi jakaa onnistumisia. On ylpeä muiden kehityksestä. Kaikkein paras tunne on kun oma kroppa toimii niin kuin sitä pyytää toimimaan.

 Marraskuu 2010 tuli melkein itku kun puku ei mahtunut päälle. Onneksi ei luovutettu ja vetskari kesti kaiken riuhtomisen. Puku kiristi ihan hemputisti mahan kohalta ja edessä oli kolmen ruokalajin illallinen. Teemana oli muuten Venetsian karnevaalit. 

Marraskuu 2012. Neljä kuukautta kunnon liikuntaa ja ruokaa. Sama puku, tällä kertaa vetskari sulkeutu ongelmitta :)

 Lokakuu 2013. Tähän on tultu, ei ole tarvetta laihtduttaa :) 

Nykyinen kauneusihanteeni on enemmän lihaksikas kuin laiha. Mä en tykkää jos (mainos)kuvissa näkyy naisen kylki- tai lantioluut. Kauneusihanteet on niin iso juttu, että se jääköön johonkin toiseen kertaan :) Ulkonäöstä riittää pohdittavaa!

Sunnuntaitorilla

Sunnuntaina käyn aina torilla ostamassa tuoreita kasviksia. Kuulostipa hienolta ;) Viime vuosina oon tsempannu kasvisten syönnissä ja nyt käytän aikasen paljon eri vihanneksia kokkailuissa ja salaatteja syön usein. Vihannekset maistuukin nyt paremmilta. Makuaisti on kehittyny ja kun ei koko ajan syö herkkuja, pystyy maistamaan paremmin.

Torilla on vielä ihan älyttömän halpaakin. Maanviljelijät myy itse perheineen tuotteet niin ei oo rohmuavia välikäsiä.

 Oli punaista ja valkoista perunaa.

Lisäks on pari ruokapaikkaa.

 

Viime viikolla otin tuosta mustasta asuntoautosta nyhtöpossuvoileivän. Mun oli ihan pakko kokeilla kun nyhtöpossu eli pulled pork on niin muodikasta. Leipä oli hyvää ja possukin oli mureeta :) Yleensä en ees syö sianlihaa. Itteasiassa tää leipä olikin tän vuoden toinen kerta. Jos pekonia ei lasketa. Sitä oon pari kertaa syöny salaatissa. 

Trendikkäin leipä!

Tällä viikolla kävin taas Roti Havenissa tilaamassa rotin kanakasvistäytteellä. Oikeestaan vaan siitä syystä kun ton toisen paikan nyhtöpossu oli loppu. Huono juttu mulle, mutta hyvä ravintoloitsijalle. Musta asuntoauto oli viime sunnuntaina ekaa kertaa paikalla ja siellä oli nuoria innokkaita kokkeja. Tykkään niiden bisnesideasta! Mutta takaisin rotiin, ei sekään huono ollu. Ja tykkään vähän iäkkäämmästä leidistä, joka niitä roteja paistelee. Hänellä on asiakaspalvelu kohillaan.

Rotin jälkeen otin bussin kotiin. Oli nii paljon kannettavaa, etten millään jaksanu kävellä viittä kilometriä kotiin. Varsinkin ku kaksi viimestä kilometriä on pelkkää ylämäkee. Tässä on tän viikon saalis!

Takaa eteen: salaatti, kurkku, banaanit, papuja pussissa, kirsikkatomaatteja rasiassa, paprikat, sharon, feijoat, viinirypäleet, choko, omenat, kultaiset kiivit, punaiset kiivit ja kumara.

Kämppäkaverini V pyysi mua tuomaan jonkun eksoottisen hedelmän torilta. Valitsin chokon
:) Muakin kiinnostaa uudet hedelmät, sen takii ostin sharonin ja erilaiset kiivit. Pakko taas palata viime viikkoon, kun toin V:lle oudon hedelmän. Meillä ei ollu mitään hajuu mikä ihme se on. Pienen googlettelun jälkee kävi ilmi, että se on tähtiomena. 

Tähtiomena.

Kuori oli kova kuin puu. Hedelmä näytti enemmän koriste-esineeltä ku syötävältä. V halkas kuoren ja todettiin, että hedelmä on vielä raaka. Ensi kerral sitten valitsen kypsemmän. Paitsi että torin tuotteet vaihtuu joka kerta. Vaan yhessä paikassa on näin eksoottisii hedelmii ja ne on joka kerta erilaisii. 

Leenan pääsiäiskynnet

Sain hienon inspiraation pääsiäiskynsiin muutama päivä ennen pääsiäistä. Inspiraatio oli mielikuva keltaoranssista ranskalaisesta manikyyristä. Olin lakannu kynnet viikko ennen kiirastorstaita, joten aattelin pitää mun sen hetkisiä sinivihreäglittersekamelskakynsiä vain viikon ja laittaa pääsiäisvärit kynsiin. Noh, sitten kiirastorstaina kattelin, että onpa kynsilakka pysyny hyvin enkä millään raaskis poistaa sitä. Lakkaus kesti yhteensä 18 päivää.

Ihan oikeesti tossa kuvassa lakat on ollu yli kaks viikkoo! Viimein toi kasvu alko häiritä. Ei muuta kun lakkausta poistamaan. Käytin ekaa kertaa tämmösiä hassuja poistolappuja.

Laput sisältää jopa kunsinauhaöljyä! En ymmärrä miten se muka auttaa kun kynsilakanpoistoaine on aika tujua itsessään. Olin unohtanu kuinka hankalaa glitterkynsilakan poisto on. Sain sitten parin kertaa hangata kynsiä. Varsinki toi "vahinkokynsi" eli keskisormi oli erityisen hankala. Lakan poiston jälkeen tuliki kauhistus ku omat kynnet paljastu alta. Haperoiset, kuivat kynnet. Järkytyin niin pahasti, että annoin kynsien levätä pari päivää. Mikä sinänsä on virhe, tiedän, koska heikoilla kynsillä pitäis olla suoja (=kynsilakka). Joka tapauksessa kynnet on nyt paremmas kunnon ja päätin viimein tehdä ne pääsiäiskynnet! Olkoon vaikka vappukynnet.

Ensimmäisen vaiheen, eli pohjustuksen, tein aamulla. Aluslakka ja kaksi kerrosta keltasta lakkaa kynsiin. Keltasen lakan koostumus oli aika huono, paksua ja tahmeeta muttei silti peittävää. Onneksi sentään tehtävän suoritti onnistuneesti.

Tossa vaiheessa lakkaa on vielä kynsien ulkopuolella, mutta ei hätää! Seuraavan vaiheen tein illalla ja siihen mennessä ylimääräset lakat oli kulunu. Okei, vähän autoin rapsuttamalla. Sitten oliki hankala paikka ku piti vääntää oranssit kärjet ja vahinkokynnet. Käytin ensimmäistä (tai ehkä toista) kertaa kynsiteippiä. Teippi oli ehkä 2mm levee, että tarkka sai silti olla! Onnistuin hyvin laittaa kärjet ja ihan jees vahinkokynnet. Oranssiaki piti laittaa kaks kerrosta, ettei keltanen kuulla liikaa läpi. Nyt kynsissä oli jo neljä kerrosta väriä, hui.

Teipit kynsissä ja odottelen kuivumista! Jos odottelu tuntuu pitkältä, suosittelen tekemään jotain. Hyviä tekemisiä on tietokoneella kirjottaminen tai telkkarin kattelu. Meillä oli Game of Thrones -maraton! 

Lopputulos! Melkoisen hyvä vaikka itse sanonkin :) Sopii tosiaan nii pääsiäiseen ku vappuunkin. Tai ylipäätänsä kevääseen :) Tässä vielä parit lakkakuvat.

Värikästä! Kunpa nääkin kestäis yli kaks viikkoo :)